Nivelliikkuvuuden edistäminen
Nivelen liikkuvuutta voivat rajoittaa nivelkapseli, niveltä ympäröivät ja siihen liittyvät lihakset, nivelsiteet, jänteet ja lihaskalvot.
Liikkuvuus jaetaan aktiiviseen ja passiiviseen liikkuvuuteen. Aktiivinen liikkuvuus kuvastaa aktiivisella lihastyöllä aikaan saatavaa nivelen liikelaajuutta, esimerkiksi käsien nostaminen käsivarret suorina sivu- tai etukautta ylös. Passiivinen liikkuvuus puolestaan saavutetaan esimerkiksi painovoiman avulla tai hierojan vastaanotolla tyypillisesti hierojan avustaessa liikkeen. Avustetusti (hieroja vastustaa liikettä) voidaan tehdä myös aktiivisen liikkuvuuden testejä, jolloin testit usein ovat kohdennettuja tietyn yksittäisen lihaksen tai lihasryhmän toiminnan arvioimiseksi. Tyypillistä on, että nivelen passiivinen liikkuvuus on suurempi kuin aktiivinen liikkuvuus. Nivelille on määritelty tietyt anatomiset optimaaliset liikelaajuudet. Olennaisinta ei kuitenkaan ole se, miten laajaan liikerataan nivel saadaan passiivisesti avustettua, vaan meidän tulisi pyrkiä mahdollisimman hallittuun aktiiviseen liikerataan eli hallittuun liikkuvuuteen. Esimerkiksi olkaniveleen liittyen lapaluun liikkeessä ilmenee tyypillisesti erilaisia hallitsemattomia elementtejä kipuoireiden yhteydessä. Lepoasennossa lapaluu saattaa sirrottaa tai rotaatioliikkeissä tasaisen kokonaisvaltaisen ja liukuvan liikkeen sijaan pompsahtaakin ikään kuin pykälittäin. Ihannetilanteessa passiivinen ja aktiivinen liikkuvuus ovat hyvin lähellä toisiaan.
Aktiivisesti liikuntaa harrastavilla, urheilijoilla ja arjessaan paljon fyysistä työtä tekevillä liikkuvuus on suuressa roolissa. Eri lajien vaatima liikkuvuus vaihtelee suuresti, esimerkiksi mäkihyppy, voimistelu ja painonnosto edellyttävät erittäin hyvää liikkuvuutta yksinkertaisempien ja pienempien liikeratojen lajeihin, vaikkapa autourheiluun, verrattuna. Mikäli lajitekniikan vaatima liikkuvuus urheilijalla on huono, jää suoritustekniikka vajaaksi ja sen myötä myöskään suoritusteho tai voimantuotto eivät voi olla optimaaliset. Huono tekniikka niin urheilulajeissa kuin fyysisyyttä vaativissa töissäkin näkyy usein jonkinlaisena kömpelyytenä ja rajoittunutta liikkuvuutta yritetään kompensoida lisäämällä muiden ominaisuuksien painotusta: käytetään enemmän voimaa, korjataan vauhdilla virheitä tai tehdään useampia toistoja. Tämä lisää vammautumisriskiä ja aiheuttaa myös nopeampaa väsymistä. Liikkuvuus on ominaisuus, mitä jokainen pystyy kehittämään yksilöllisten tarpeidensa mukaan. Hyvä ja hallittu liikkuvuus mahdollistaa turvallisen ja suoritustaloudellisen kehon nivelten liikkeen paitsi eri urheilulajeissa, myös tärkeimpänä tekijänä kaikessa arkisessa toiminnassamme.
Nivelliikkuvuutta edistävässä hoidossa tehdään paljon erilaista mobilisointia ja käytetään kudoksia venyttäviä otteita. Hoidossa hyödynnetään myös asiakkaan omia vipuvarsia venytysten tehostamiseksi eli esimerkiksi lonkan ja polven osalta jalkaa, olkapään rakenteiden osalta käsivartta. Nivelkapseliin kohdistuvassa mobilisoinnissa paineen ja liikkeen yhdistelmä parantaa aineenvaihduntaa ja tuottaa nivelen toiminnalle elintärkeää voiteluainetta, synoviaalinestettä. Tyypillisimpiä hoidon kohteita ovat olkanivel, lonkkanivel sekä selkäkipujen yhteydessäkin mainittu SI-nivel. Olkanivelen liikkuvuutta voivat rajoittaa monet eri tekijät, joista myös monet kroonistuessaan voivat johtaa niin kutsuttuun frozen shoulder -ilmiöön (adhesiivinen kapsuliitti) ja tähän ennaltaehkäisynä mobilisoiva hoito on varsin tehokasta. Lonkan tai SI-nivelen liikerajoitteen huomaa tyypillisimmin lantion ja/tai alaraajan liikkeiden rajoittuessa toispuoleisesti tai liikeradan jäädessä kauttaaltaan vajaaksi. Liikuntalajeista esimerkiksi vesijuoksu, hiihto, rullaluistelu, uinti, pyöräily ja ratsastus ovat symmetrisiä alaraajojen liikeratoja edellyttäviä ja näissä onkin erityisen helppo itse havaita sekä liikeratojen muutokset että niissä ilmenevät rajoitteet.
Nivelliikkuvuuden ylläpito edellyttää myös omahoitoa. Siihen sisältyvät tärkeimpinä lämmittelyt ja verryttelyt ennen ja jälkeen liikuntasuoritusten sekä venyttely. Säännöllisillä keppijumppa- ja vastuskuminauhaharjoitteilla voidaan myös saada oikein kohdennettuina aikaan pieniä ihmeitä.