Lihas turpoaa aina rasituksessa hiussuoniston pyrkiessä parantamaan verenkiertoa. Normaalisti tämä tilanne laukeaa rasituksen lakattua eikä lihaksen turpoamisesta huolimatta rasituksen aikanakaan ole havaittavissa erityisiä kipuoireita. Normaalitilanne säilyy ja on ylläpidettävissä levon ja rasituksen oikealla suhteella, oikealla suoritustekniikalla sekä sopivilla varusteilla. Nämä ovat ensisijaisen tärkeitä seikkoja huomioida sekä ennalta ehkäisyn että vammasta toipumisen yhteydessä. Tyypillisimmillään penikkatauti aiheutuu ylirasituksesta, askellusvirheestä tai jalan asentovirheestä ja/tai sopimattomista jalkineista ja se on yleinen erityisesti juoksijoilla. Tällöin sääriluun takana sijaitseva lihas (m. tibialis posterior) turpoaa siten, että se pingottaa lihasta ympäröivän lihaskalvon eli faskian siten, että se on kosketuksessa sääriluun vastaavaan kalvoon. Tilan jatkuessa kalvot tarttuvat toisiinsa, jolloin lihaskalvon luonnollinen jousto häviää ja sen myötä lihaksen luonnollinen toiminta häiriintyy. Ajan kuluessa kehittyy kemiallinen reaktio, jonka seurauksena kalvot alkavat myös kasvaa toisiinsa kiinni. Tässä tilanteessa lihasaitioon muodostunut paine ei pääse enää luonnollista kautta purkautumaan ja seurauksena on kivulias penikkatauti. Kipuoireet esiintyvät yleensä säären sisäsyrjällä keski- ja alakolmanneksen alueella. Samantyyppisiä kiputiloja voi ilmetä myös säären etuosan lihaksen alueella ja tämä liittyy erityisesti lajeihin, joissa ominaista ovat kovalla alustalla tehtävät nopeat suunnanmuutokset (esim. salibandy, koripallo, tennis). 

Hoitona penikkatautiin on ensisijaisesti lepo, kylmä sekä tulehduskipulääkkeet. Voi kuitenkin viedä useampia viikkoja ennen kuin kipuoireet rasituksessa häviävät. On tavallista, että kipuoire tuntuu jo pelkästään painoa jalalle varatessa tai erimerkiksi portaita noustessa. Pitkittynyttä ja kroonistunutta tilaa lääketiede hoitaa leikkaamalla: suoritetaan faskiotomia, lihaksen peitinkalvon halkaisu- tai katkaisuleikkaus. Joillakin leikkaus auttaa tilanteeseen, kaikilla automaattisesti ei. Toipumisaika leikkauksesta on aina useita viikkoja. Hoidan penikkatautia pyrkien erottelemaan luu- ja lihaskalvot toisistaan sekä käsittelemällä kalvojen reuna-aluetta siten, että saan aktivoitua passivoitunutta lihasta lihasaitoon kertyneen paineen purkautumiseksi. Samalla pyrin avaamaan tilaa penikkataudin yhteydessä mahdollisesti pinteeseen puristuneelle saphenus-hermolle. Hoidossa en käytä mitään ulkoisia apuvälineitä, teen sen käsin. Hoitoa ei voi sanoa kivuttomaksi, mutta vastaavasti myöskin jo ensimmäinen hoitokerta helpottaa huomattavasti penikkataudin kipuoiretta. Hoitokertoja ongelman korjaamiseksi tarvitaan vähintään kaksi, joissakin tapauksissa useampia. Myöskään tämä tarjoamani hoito ei automaattisesti kaikille penikkataudista kärsiville ole ratkaiseva helpotus, jokaisella asiakkaalla lähtökohdat ovat aina erilaiset. 

Edellä jo viittasinkin siihen, että penikkataudin oirehtiessa myös saphenus-hermo eli sisempi sääri-reisihermo joutuu usein pinnetilaan ja voi aiheuttaa mm. tuntopuutoksia jalkapöydän alueella tai varpaissa. Saphenus-hermo lähtee reisihermosta ja seuraa polveen saakka verisuonia. Polven se ohittaa sisäsyrjältä ja nousee polven alla lihasten päälle. Hermo kulkee jalkapöydän sisäsyrjälle asti. Penikkataudiksi yleisnimitykseltään saatetaan epähuomiossa luokitella myös tila, jossa saphenus on puristuksissa polven yläpuolelta, sillä tämäkin tilanne oireilee usein kipuna alempana sääressä. Myös useat muut ongelmat, jotka ovat akillesjänteestä tai pohjelihaksesta lähtöisin, aiheuttavat kiputiloja sääressä, mutta nämä tulee erottaa penikkataudista. Luonnollisesti hoidotkin eri syistä aiheutuneiden kiputilojen yhteydessä ovat merkittävästi toisistaan eroavia. On myös huomioitava, että verenvuotoa aiheuttava vamma (kuten myös murskavamma) sääressä aiheuttaa samanlaisen lihasaitio-oireyhtymän kuin penikkatauti - äkillisen kivun ilmaantuessa on aina syytä ottaa yhteyttä ensisijaisesti lääkäriin.