Mikä on triggeri? Triggeri on kireän lihassäikeen soluissa aktivoituva aktiini-myosiinilukko solun ravinnon ja tarpeellisten väliaineiden loputtua. Helpommin ehkä on miellettävissä pieneen osaan lihasta yksittäisistä lihassäikeistä muodostuva "kramppi", joka aiheuttaa heijasteista ja usein tylpäksi, polttavaksi tai jomottavaksi kuvattua kipua. Itse triggerin tunnistaminen, saati paikallistaminen kehostaan on varsin haastavaa. Triggereillä on kuitenkin näkemykseni mukaan varsin merkittävä rooli erilaisten kipuoireiden aiheuttajina, joten seuraavassa hiukan tarkemmin asiasta.
Triggereitä on tutkittu muutamien asiaan perehtyneiden lääkäreiden toimesta Yhdysvalloissa jo 1930-luvulta, mutta edelleenkään niitä ei juuri ole huomioitu lääketieteen opetuksessa. Triggeripisteitä hoitavat edelleen tänä päivänä pääsääntöisesti asiaan vihkiytyneet hierojat, fysioterapeutit, osteopaatit, kiropraktikot, akupunktiohoitajat sekä NMT-terapeutit (Yhdysvalloissa).
Yksityiskohtaisimman ja merkittävimmän työn triggeripisteiden tutkimuksessa on tehnyt Janet G. Travell, MDI, joka hoiti menestyksekkäästi mm. John F. Kennedyn selkäkipuja. Hän on julkaissut aiheesta monia artikkeleita vuodesta 1942 lähtien ja ensimmäinen painos Trigger Point Manualista ilmestyi 1983; tätä teosta seuraavine painoksineen on edelleen pidettävä triggereiden osalta kattavimpana ja merkittävimpänä lähdeteoksena. Teoksessa todetaan mm., että noin 75% kipupotilailla triggeripisteet ovat yksinomaan syy kipuoireeseen. Nivelrikko saatetaan nimetä usein yleisotsikkona kivun aiheuttajaksi, vaikka kipu ei oireena sataprosenttisesti kytkeytyisikään nivelrikkoon. Todellinen syyllinen voi olla triggeripiste, joka usein aktivoituu rasituksesta, kroonisesti huonosta ryhdistä, vääristä liikeradoista, toistuvista yksitoikkoisista liikkeistä tai rakenteellisista virheistä, kuten esimerkiksi erimittaisista alaraajoista tai toispuoleisesta lantiosta.
Usein myös seuraavat tilat diagnosoidaan virheellisesti kivun syyksi, vaikka tosiasiallinen syy saattaakin löytyä triggeripisteistä: rannekanavan ahtauma, limapussin tulehdus, jännetulehdus, rasitusrintakipu, lonkan kivut ja monet muut kiputilat. Travellin ja hänen kanssaan viimeisimpien vuosien ajan tiiviisti työskennelleen Simonsin tärkeimpänä esiin tuomana asiana onkin kivun virheellinen diagnosointi. Heijasteinen kipu triggeripisteistä jäljittelee pitkää listaa yleisimpien sairauksien oireista, mutta lääkärit harvoin tulevat huomioineeksi lihasperäistä syytä näiden ohessa. Travell ja Simons katsovat, että suurin osa jokapäiväisistä kipuoireista aiheutuu lihasten ja lihaskalvojen triggeripisteistä ja tämän huomioimatta jättäminen johtaa vääriin diagnooseihin sekä epäonnistumisiin kivun tehokkaassa hoitamisessa perinteisessä lääketieteessä.
Triggeripisteet diagnosoidaan tutkimalla oireita, kivun kiertokulkua ja muuttumista sekä manuaalisesti tunnustelemalla. 2009 yhdeksästä triggeripisteiden diagnosointia käsittelevästä tutkimuksesta tehdyssä yhteenvedossa todettiin, ettei perusvastaanoton terveystutkimusta tai anamneesia voida pitää luotettavana triggeripisteiden diagnosointitapana. Triggerit ovat usein erotettavissa kireästä lihassäikeestä tuntuvana erillisenä kovana pisteenä. Isoimmissa lihaksissa, kuten esimerkiksi pakarassa, ei ole epätavallista, että triggereitä ilmenee useampia samassa lihaksessa. Usein triggeripisteissä on alueellisesti havaittavissa lämpötilaeroja, jonka monet pätevät triggerihoitajat pystyvät erottamaan. Nämä lämpötilaerot on 2007 pystytty osoittamaan myös modifioidulla magneettikuvauslaitteella otetuissa kuvissa.
Lisää ja tarkemmin voit aiheeseen tutustua englanniksi esimerkiksi täällä:
http://en.wikipedia.org/wiki/Trigger_point. Myös mainittu Travellin ja Simonsin Trigger Point Manual on asiasta kiinnostuneelle erinomaista (joskin paljon ammattisanastoa sisältävää) niin ikään englanninkielistä luettavaa.
Ylle on koottu lyhyt johdatus triggereiden maailmaan mainittujen lähteiden pohjalta. Kehon triggerikartasta triggeripisteitä löytyy useita satoja, mikä jo osoittanee, miten monimuotoisina triggeripisteet voivatkaan ilmetä ja oireilla. Jokaisesta lihaksesta löytyy triggeripiste, useista useampia ja tämän lisäksi triggeripisteitä on myös lihaskalvoissa ja nivelsiteissä.
Triggeripisteet ja niiden hoito eivät tietenkään ole automaattisesti apu kaikkiin kiputiloihin. Kivun ja säryn osalta tulee aina muistaa huomioida, tutkia ja sulkea pois muut mahdolliset, vakavammat kivun aiheuttajat. Kuten Travell ja Simons edellä ovat todenneet, varsin paljon kipupotilaiden oireista jää kuitenkin perinteisin lääketieteen keinoin diagnoositta ja erityisesti tällaisissa tilanteissa kannattaa huomioida myös triggerihoidon mahdollisuudet. Huomionarvoista on myös, että kehon triggeripistekartat, fasciapistekartat sekä akupunktiopistekartat ovat monin osin identtisiä keskenään, joten hoitomenetelmän sekä toivotun hoitovaikutuksen valinta määritteleekin käsiteltyä kohdetta määräävämmin kyseessä olevan hoidon otsikon.
Suomessa triggerihoidot eivät kuulu automaattisesti minkään ammattialan perusopintoihin tai tutkintovaatimuksiin, mutta täydentävien opintojen myötä triggerihoitoihin on pätevöitynyt lähinnä hierojia, urheiluhierojia, fysioterapeutteja sekä fysiatreja. Omassa koulussani, Lahden hierojakoulussa triggereitä käsitellään yleisimpien alueiden osalta jo perusopetuksessa ja säännöllisesti järjestetään myös yksityiskohtaisempia ja syventäviä jatkokoulutuksia. Lisäksi olen itse saanut perehtyä aiheeseen yhteistyössä pitkäaikaisen ja erittäin osaavan triggerihoitajan, urheiluhieroja Antti Passilan, kanssa. Triggerien hoitamiseen ei pysty pätevöitymään pelkästään kurssimateriaaleja opiskelemalla, vaan hoitaja pätevöityy työhönsä vain kokemuksen kautta. Triggerien erottaminen ja tunnistaminen on luonnollisesti edellytys hoidon onnistumiselle ja tämä puolestaan vaatii hoitajalta myös hyvää anatomian ja fysiologian tuntemusta. Yleisimpien ongelma-alueiden osalta sisällytän triggereiden hoidon hierontahoitoihini, mutta toistaiseksi en tee pelkästään triggereihin keskittyviä hoitoja.
Tyypillisimpiä triggeripotilaita ovat niska-hartiaseudun sekä yläraajojen erilaisista kiputiloista kärsivät henkilöt. Alla olevassa kuvassa on havainnollistettu, miten laajalti pelkästään yksi kaulan alueen lihas, kahteen ylimmäiseen kylkiluuhun kiinnittyvä scalenus eli kolmiosainen kylkiluunkannattajalihas voi aiheuttaa kipuoireita. Mitä punaisempana alue on kuvattu, sitä yleisempi alueen kipuoire on scalenuksen triggeripisteiden aktivoituessa. Toinen hyvin tyypillinen ongelma-alue on alaselkä sekä lantion seutu. Kipuoireita ovat tyypillisimmillään iskiaskivuiksi mielletyt oireet, epämääräiset pakaran ja lonkan seudun kivut, ristiselän alueen kivut, häntäluun kipuilu sekä lantionpohjan kiputuntemukset. Varsin moni tällaisten kipujen kanssa painiva on vaivojensa vuoksi käynyt useita kertoja eri lääkäreillä ja kokeillut tuloksetta niin lääke- kuin muitakin hoitomuotoja. Alla olevassa kuvassa on kuvattu myös yhden alaselän ja lantion alueen varsin yleisen kipuoireiden aiheuttajan, nelikulmaisen lannelihaksen (quadratus lumborum) triggeripisteet yleisimpine heijastealueineen. Kuvat Trigger Point Manual, I-II/Travell, Simons.
Triggereiden käsittelyllä helpotusta kipuoireeseen yleensä saadaan jo ensimmäisellä hoitokerralla, mutta kuten edellä on kuvattu, triggereiden aktivoituminen johtuu yleensä pitkittyneestä tilanteesta, on syy sitten ollut rakenteellinen, toiminnallinen tai muusta syystä johtuva. Tutkitusti myös muun muassa veto, stressi, staattiset yksipuoliset työasennot, pitkittynyt fyysinen kuormitus ja liian yksipuolinen ravinto vaikuttavat triggereiden syntyyn. Tästä syystä parhaaseen tulokseen päästään lyhyellä aikavälillä suoritetulla 3-5 kerran hoitosarjalla. Yleensä ongelma-alue saadaan rauhoittumaan vähintään kuukausissa mitattavaksi ajaksi, mutta tähän tietysti vaikuttaa suuresti asiakkaan oma aktiivisuus oman kehonsa hoidossa ja huollossa.