Urheiluhieroja, Lahden Hierojakoulu

VAT valmentajan ammattitutkinto, Vierumäen urheiluopisto

Olisi valhe sanoa että olen aina ollut kiinnostunut urheilusta, sillä siinä määrin elävästi muistan katkeruuteni edelleen, kun isäni tyttökerhon sijaan pakotti minut ekaluokkalaisena paikallisen hiihtoseuran hiihtokouluun. Taisi isä kuitenkin oikeilla jäljillä olla, sillä niinhän hiihtäminen ja treenit veivät mennessään. Olen kilpaillut maastohiihdossa juniori-ikäni yleiseen sarjaan asti. Mitään suuren suurta menestystä ei kertynyt, mutta laatikon pohjalle on muistoksi jäänyt kasa piirinmestaruusmitaleita, koululiikuntaliiton prenikoita ja silloisten urheiluliittojen mestaruusmitaleita ja pokaaleja. Hiihdon oheislajeina olen nuorena kilpaillut osin SM-tasoa ja maiden välisiä ystävyysotteluita myöden maastojuoksussa, ratakävelyssä, maantiepyöräilyssä ja eri lajeissa yleisurheilussa. Jo tuolloin olen kiinnostunut valmentamisesta ja ohjaamisesta, olen suorittanut parikymppisenä maastohiihdon lajiosavalmennuskurssit ja toiminut valmentajana oman seuran junioriurheilijoille. 

Opiskelun ja työelämään siirtymisen myötä urheileminen jäi vuosiksi vähemmälle, mutta hankkiessani ensimmäisen koirani innostuin uudelleen myös starttiviivoille asti, tällä kertaa koirahiihdon parissa. Sittemmin lajivalikoima erilaisissa numerolappu rinnassa rynnistettävissä suorituksissa on kasvanut vuosi vuodelta, liekö sitten luonnollista uteliaisuutta vai yletöntä hulluutta heittäytyä kaikkeen mielenkiintoiselta vaikuttavaan mukaan. Aikuisiällä olen innostunut kiertämään hiihtomaratontapahtumia, Suomessa jokakeväiseen ohjelmaan on jo useampana vuonna kuulunut Vuokatti-hiihto ja aikataulujen salliessa Finlandia- ja Lapponia-hiihdot. 2017 keväällä innostuin Euroloppet-tapahtumista, joten kevään 2018 aikana olen käynyt hiihtämässä neljä Euroloppet-maratonia Ranskassa, Itävallassa, Sveitsissä ja Ruotsissa. Matkailu on avartanut hiihtomaailmankuvaakin rutkasti. Talvilajien listalle on kertynyt vähälumisten, mutta ajoittain kylmien talvien myötä myös retkiluistelu, siinäkin on ensimmäiset maratonmatkat käyty jo kokeilemassa. Kesäaikaa täyttävät rullaluistelu, melonta, seikkailu-urheilutapahtumat ja pyöräily niin maastossa kuin maantielläkin. Ratsastusta olen täti-iällä työn salliessa ehtinyt pariin otteeseen harrastaa aktiivisemmin, crossfitin peruskurssin tulin suorittaneeksi, hiukan kamppailulajeja ja kuntonyrkkeilyäkin kummittelee kauempana taustalla. Kaiken kaikkiaan olen monipuolisesti eri liikunta- ja urheilulajeista kiinnostunut, mutta aina uudelleen päädyn itse kuitenkin erilaisten kestävyyslajien pariin. Iän myötä tulisi pyrkiä ohjautumaan myös liikkuvuutta ylläpitävien lajien pariin tehokkaammin, mutta työstetään sitä... 

Kilpailullinen suorittaminen ei ole suinkaan olennaista terveyttä ylläpitävässä liikunnassa, itse asiassa kilpaileminen huipputasolla ei monessakaan lajissa juurikaan ole terveyttä edistävää jatkuvan äärirajoilla suorittamisen ja vammautumisriskin myötä. Itse kuulun kuitenkin ns. luontaislaiskoihin: pidän hyvästä ruoasta, lasillisesta hyvää viiniä ruoan seurana eikä lenkkeilymotivaationi juurikaan kestä vaakasuoraan satavaa kylmää räntää pimeässä Suomen syksyssä. Tällaiselle luontaislaiskalle pakkomotivaatio on liikkeelle paneva voima eli valittuun tapahtumaan lähetetty ilmoittautuminen laittaa vipinää kinttuihin ;) Vaikka paikka podiumilla hivelee varmaan jokaista meistä, ei olennaisinta ja tärkeintä kuitenkaan ole se, monentena maalilinjan ylittää tai millainen loppuaika syntyi. Itsensä ylittämisen tunne on viime kädessä se, mitä suorituksissa haetaan ja se on jokaiselle meistä äärimmäisen palkitsevaa. Tästä syystä valmennusfilosofiassani sillä on suuri jalansija. Haasteen tai tavoitteen ei tarvitse olla suuren suuri eikä sitä kuulu asettaa taivaisiin, vaan yhdessä työtä tekemällä saavutettavissa olevaksi - juuri Sinulle sopivaksi. 

Tästä ajatuksesta polveillen syntyi myös valmentajaopintojen aikana Team JoyMent, ryhmä keski-ikäisiä eri lajeista innostuneita aktiiviliikkujia, jotka ovat sparranneet toisiaan laajentamaan kokemuksiaan ja mielenkiintoaan eri lajeihin. Toimin tiimin valmentajana ja kuluneiden parin kauden aikana on startteja eri tapahtumissa kertynyt mukava määrä ja myös huimia harppauksia sekä taidon että kunnon kehittymisessä on otettu. Aktiivisemmin kilpaurheiluun panostavien tiimin koirahiihtäjien saldona on useita Suomen mestaruuksia ja tukku himmeämpiä mitaleita. Tiimin kuulumisia voit seurata Facebookissa, Team JoyMent. 

Liikunnan parista juontaa myös kiinnostukseni hierojan työhön ja erityisesti toiminnalliseen anatomiaan; minulle on tärkeää ymmärtää ja selvittää, mistä johtuvat erilaiset kehossamme ilmenevät vaivat, ongelmat ja rajoitteet. Asiakkainani käy paljon erilaisten kiputilojen ja tuki- ja liikuntaelinvaivojen kanssa taistelevia henkilöitä sekä aktiivisesti tai kilpatasolla eri lajeja harrastavia urheilijoita. Minulle on yhtä tärkeää saada säilytettyä hektisen, mutta staattisen toimistotyön tekijän tai hankalissa asennoissa työskentelevän sairaanhoitajan tai rakennusmiehen työkyky kuin onnistua viimeistelemään kesän tärkeimmälle maratonille tai ikäkausimestaruuskisoihin lajissaan tähtäävän urheilijan suorituskunto. Monipuolisuus on yksi hierojan työn ehdottomista rikkauksista.